Päihdeongelma on varjostanut pääkaupunkiseudulla asuvan Tuiken elämää vuosien ajan. Puolet Tuiken, 55, elämästä on mennyt alkoholin kanssa kamppailuun. Tänä päivänä hän on raitis. Tuiken harvinainen sairaus vaikeuttaa liikkumista ja aiheuttaa kipuja. Hän on vammansa vuoksi eläkkeellä.
Tuike kertoo olevansa päihdeongelmansa suhteen toipumisen tiellä, yhden päivän kerrallaan.
”Vihdoin on myös kuollut ajatus kohtuukäytöstä. Kohtuukäyttö ei todellakaan ole minun juttuni”, Tuike toteaa.
Tuiken alkoholinkäyttö alkoi jo ala-asteikäisenä. Isä oli paljon poissa kotoa. Hän ajoi rekkaa. Äiti oli kiireinen perhepäivähoitaja. Sitten muuttui koulu ja kaveripiiri.
”Olin ujo ja herkkä, joten kaljoittelu oli olevinaan siistiä ja jännittävää. 15 vuoden ikäisenä hän siirtyi viineihin ja kirkkaisiin. Samoihin aikoihin tuli kuvioihin ensimmäinen seurustelusuhde pari vuotta vanhemman hurmurin kanssa, joka oli myös suurkuluttaja.”
Perus- ja ammattikoulu menivät hyvin. Tuike sai jopa 500 markan stipendin valmistuksessaan keittäjäksi. Työelämässä alkoholinkäyttö kuitenkin karkasi käsistä. Tuli lopputili. Poikakaveri oli myös vaihtunut. Tuike eli väkivaltaisessa suhteessa, jossa alkoholi näytteli pääosaa.
”Isä minut siitä pelasti käskemällä palata kotiin. Päihteistä huolimatta Tuiken vanhemmat olivat hänen elämässään aina mukana.”
Sitten Tuike tapasi mukavan miehen, jolla ei ollut päihdeongelmia ja syntyi lapsi. Tuli turvaa. Raskausaika oli päihteetön. Pikkuhiljaa alkoholi palasi elämään. Tuli ero. Mies piti pääosin huolta lapsesta.
”Syyllisyys suhteesta omaan lapseen oli valtava, Tuike kertoo. Nykyään välit jo aikuistuneeseen lapsen ovat onneksi hyvät.”
AA-toimintaan Tuike tutustui ensimmäisen kerran jo 90-luvulla. Hän muistelee lämpimästi A-klinikan psykologia, joka tuki, mutta ei hyssytellyt. Tuike sai myös myllyhoitoa ja oli monta kertaa A-klinikkasäätiön päihdesairaalassa, joka silloin tunnettiin Järvenpään sosiaalisairaalana.
Tuike muistaa nuo ajat raittiuskauden yrityksinä.
”Olin kuitenkin kovasti omavoimainen ja kuvittelin juomisen olevan hallinnassa, koska pystyin olemaan jaksoittain raittiina. Todellisuudessa tunsin kuitenkin koko ajan tuskaa, ahdistusta, pelkoa, uupumusta ja masennusta.”
Mikään ei auta, ennen kuin aika on kypsä
Käänne tapahtui vuonna 2019. Jälleen kerran parisuhde päihteitä runsaasti käyttävään mieheen oli loppumassa.
”Tunsin olevani joka suhteessa finito. Ei ollut enää vaihtoehtoja, eikä sijaa selittelyille tai valheille, Tuike kertoo. Tuossa yhteydessä hän myös ymmärsi mitä omavoimaisuus tarkoittaa ja että hänen kohdallaan nimenomaan siitä luopuminen avasi tien toipumiselle.”
Tällä hetkellä Tuike vetää yhtä AA-ryhmää ja käy kahdessa ryhmässä viikoittain hoitamassa itseään. 31.5.2024 tuli täyteen viisi vuotta raittiutta.
Ujosta tytöstä on siis kehittynyt ryhmänvetäjä,
joka auttaa sekä toisia että itseään. Päivän kerrallaan.
Kirjoittaja: Pirkko Justander, Sininauhaliiton EMPPA-työn kehittäjä
Vertaistarina on julkaistu 27.8.2024