Haastatteluja

Auli Malimaa syntyi reumasukuun. Sairautta oli molemmin puolin sukua.
Hänelle se puhkesi 15-vuotiaana. Heti aluksi Auli teki päätöksen, ettei aio katkeroitua. Jälkeenpäin hän on itsekin ihmetellyt, että niin nuorena löysi perusasenteensa ja on pystynyt sitä jatkossakin seuramaan.  Reuma on monesti tehnyt elämän hyvin vaikeaksi ja kivuliaaksi.

– Tiedän mitä on olla kuolemanväsynyt, hän kertoo ja jatkaa: – Välillä tuli jopa itsetuhoisia ajatuksia. Verikokeessa paljastui sitten alhainen hemoglobiini ja sen kohentuminen auttoi.  En kuitenkaan koskaan ole antanut vammaisuuden määritellä itseäni, eikä vammaisuus ole minulle mikään mörkö. Se on vain yksi minun ominaisuuksistani.  

Suku oli Malimaan vertaistuki. Etenkin yksi tädeistä oli suorastaan idoli. Kerran tädin luona vieraillessa tuli hankala ja kivulias aamu. Aulin teki mieli itkeä. Täti, joka myös sairasti reumaa, tokaisi: Kuules tyttö, reuman takia ei paruta!  

Auli Malimaa joutui monet vuodet käyttämään kainalosauvoja liikkumiseen. Liikkumisvaikeudet johtivat hänet opiskelemaan puheterapiaa.

– Piti olla ammatti, jossa liikkuminen ei ollut pääosassa. Hämmästyksekseni puheterapiassa piti oppia myös kuuntelemaan, eikä vaan opettaa toisia puhumaan. Kuuntelemisen taito on ensiarvoista myös nykyisessä ammatissani onnellisuusvalmentajana ja enneagrammi-ohjaajana. 

Auli Malimaa solmi nuorena avioliiton. Lapsia heillä ei ole, mutta Auli on voinut toimia extra-mummina kummityttären kahdelle tyttärelle.  Miehen työn vuoksi hän asui 11 vuotta ympäri maailmaa. Pariisissa, Madridissa, Caracasissa ja Rio de Janeirossa.

– Ulkomailla ei Suomessa suoritetusta puheterapeutin koulutuksesta ollut hyötyä. Elettiin 90-luvun puoliväliä. Auli alkoi ahmia self-help oppaita sekä kirjoja ihmisenä kehittymisestä ja alitajunnasta. Ensimmäinen tärkeä kirja oli Annastina Vrethammarin kirja Ajattele elämäsi hyväksi. Sitä seurasi sitten Hellstenit & kumppanit, Auli Malimaa kertoo. 

Vuonna 2011 hän alkoi opiskella elämätaidonvalmentajaksi ja perusti vuonna 2013 Iloversum-nimisen yrityksen. Yrityksen nimi sisältää sanaleikkejä. Siitä löytyy ilo ja maailmankaikkeus (universum) sekä minä rakastan (I love).  

Auli toimii yrityksessään onnellisuusvalmentajana, enneagrammi-ohjaajana sekä vuorovaikutuskouluttajana. Hän on myös kirjoittanut kirjat nimeltä Olet kaiken hyvän arvoinen ja Onni asuu jo sinussa — 9 tapaa olla onnellinen. Kirjoja saa enää vain kirjastoista. Tätä kirjoittaessa Aulilla on työn alla elokuussa 2024 ilmestyvä kirja nimeltä Avaudu rakastamaan itseäsi. Lisäksi Malimaa on yksi suositun Hidasta elämää –sivuston tekijöistä. 

Kysymykseen onko enneagrammi jotain vaihtoehtoiseen- tai parapsykologiaan liittyvää, vastaa Auli naurahtaen, että ei todellakaan ole. Enneagrammi  on monipuolinen persoonallisuuden tuntemisen menetelmä. Se tarjoaa alustan henkilökohtaiseen kasvuun ja muiden ymmärtämiseen.  

Onnellisuusvalmennus johdattaa asiakkaan kohti onnellisempaa oloa. Onnellisuusvalmennuksessa puretaan haittaavia onnellisuuden reunaehtoja, löydetään stressiä helpottavia ja myönteisyyttä lisääviä toimintatapoja sekä palautetaan kykymme kuunnella itseämme ja löytää vastaukset sisältämme. 

Auli suosittelee lämpimästi elämäntapa- ja self-help -oppaiden lukemista.

– Ikinä ei voi tietää mihin se johtaa. Minä olen siitä elävä esimerkki.

Kirjoittaja: Pirkko Justander, EMPPA-työntekijä, Sininauhaliitto

Päihdeneuvonta opastaa ja tukee vuorokauden ympäri 

Onko sinulla tai läheisilläsi päihteiden käyttöön liittyviä huolia, etkä tiedä mistä voisi löytää maksutonta apua? Kuulutko myös joukkoon, joka laskee joka kuukausi riittävätkö vammaispalvelumatkat? Onko Sinulla kenties prepaid-liittymä ja pakko miettiä, onko enää saldoa? 

EHYT ry:n maksuton puhelinapu numerossa 08000 900 45 auttaa vuorokauden ympäri, olkoon vaikka joulu tai juhannus. EMPPA-työntekijä tapasi Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n päihdeneuvonnan päällikön Kaisa Åbergin. 

– Ympärivuorokauden toimiva maksuton puhelinapu on toiminut nykyisessä muodossaan vuodesta 2018, Kaisa Åberg sanoo. 

Päihdeneuvonnan numeroon soitettuihin puheluiden vastaavat ammattilaiset. Soittaminen on anonyymiä ja ilmaista. Päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia.

– Meidän auttavaan puhelimeen tulee puheluja n. 9000 vuodessa, kertoo Åberg ja jatkaa: ”Neljännes soittajista on omaisia. Pitkäaikaissairaus tulee ilmi noin joka kymmenennessä puhelussa, vammaisuus silloin tällöin. Vammaryhmistä erottuvat pyörätuolinkäyttäjät ja lievästi kehitysvammaiset. Puolet kaikista soittajista ei ole hakenut apua muualta.” 

– Päihdeongelmiin liittyy edelleen usein häpeää ja syyllisyyttä. Usein oloa keventää jo se, kun saa puhua mieltä painavasta asiasta jonkun luotettavan ulkopuolisen kanssa. Ammattilaisen näkökulma auttaa jäsentämään tilannetta, Åberg kertoo.

Päihdeneuvontaan voit soittaa, jos 

• oma tai läheisesi alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden käyttö aiheuttaa sinulle huolta 

• haluat keskustella tilanteestasi ja vaihtoehdoistasi luottamuksella ammattilaisen kanssa 

• tarvitset apua oikean hoitotahon tai vertaistuen löytämiseen 

• kaipaat keskustelutukea tilanteessa, jossa haluat välttää retkahduksen
• palvelu on tarkoitettu täysi-ikäisille.  

Katso Ehyt ry:n video: Uskalla soittaa, ihan milloin vaan – maksuton Päihdeneuvonta on sinua varten(Youtube) 

Älä jää yksin, hae apua!

EHYT ry aloitti toimintansa vuonna 2012, kun Elämä On Parasta Huumetta ry, Elämäntapaliitto ry ja Terveys-Hälsan ry yhdistyivät.

 

Lapin akan sisulla 

Lapissa syntynyt Kaisa on tullut mutkien kautta pääkaupunkiseudulle. EMPPA-työntekijä Pirkko Justander tapasi hänet ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten, kun Kaisa tuli Näkövammaiskeskus Iirikseen kuuntelemaan EMPPA-työn esittelyä.

Kaisa on taustaltaan päihdetyöntekijä. Hän aloitti 80- luvulla keskiuusimaalaisessa päihdehoitolaitoksessa, joka oli vanha työsiirtola. Sieltä saivat apua sekä miehet että naiset.

– Hoitolaitoksessa asiakkaat tekivät työtä. Kuka puutarhalla, kuka pelloilla ja siivouksessa, Kaisa kertoo. Työ oli osa terapiaa ja asiakkaat saivat myös pientä rahallista korvausta tekemästään työstä. Kaisan mielestä työn tekeminen oli hyvä asia.

Seuraavaksi tie vei lastenkotiin ja samalla kahvilayrittäjäksi. Yöt lastenkodissa ja päivät kahvilassa. Kaisa työskenteli yhdessä vaiheessa myös Näkövammaisten liitossa. Sieltä saatu osaaminen ja tietotaito kantaa Kaisaa edelleen.

Yksi uran kohokohdista on ollut, kun Kaisaa pyydettiin mukaan perustamaan Helsinkiin ensikotia päihdeäideille. – Se oli pieni yksikkö, mutta laatu korvasi määrän, Kaisa sanoo. Ensikoti toimi yhteisöperiaatteella eli asukkaat huolehtivat itse kodin pyörittämisestä.

– Aloitimme äitien kanssa aivan aakkosista. Miten päivä rytmittyy, miten lasta hoidetaan jne. Toisinaan työntekijä oli mukana jopa synnytyksessä.

Jossain välissä Kaisa oli ehtinyt avioitua ja saada kaksosetkin. Miehen työkin vei perhettä sinne ja tänne.

Takaiskuja

Kaisa oli aina ollut hyvin terve, mutta eräillä syntymäpäivillä vuonna 2004 hän menetti äkkiä tajuntansa. Henki oli hiuskarvan varassa. Aivoissa oli verenvuoto, jota ei ihan heti uskallettu edes leikata. Sairaalareissusta tuli kuukausien mittainen. Kaksoset olivat silloin 17-vuotiaita.

– Päätin etten katkeroidu, sillä ei siitä olisi ollut mitään hyötyä kenellekään. Päätin myös, että lapset tai mies eivät ala hoitajikseni vaan pysyvät perheenjäseninä, Kaisa sanoo.

Aivoverenvuodosta jäi pysyviä vammoja. Vasemman puolen halvaus, etenkin käsi ei toimi yhtään. Halvausta vaikeampana asiana Kaisa pitää molempien silmien näkövammaa.  Toinen silmä on täysin sokea ja toisessakin näkökenttä on hyvin rajallinen.

– Sairaalassa en ensin tajunnut näkövamman olemassaoloa. Asia alkoi valjeta, minulle sanottiin, että miten sinulta jää ruoka syömättä toiselta puolelta lautasta. Kääntämällä lautasta terveellä kädellä näkevän silmän suuntaan ymmärsin mistä oli kyse!

Vammautumisesta huolimatta Kaisan avioliitto kesti, jopa lujittui.

– Mieleen on jäänyt kokemus sairaalasta, kun erään toisen potilaan mies kävi innokkaasti vaimoaan katsomassa kutenkin minunkin mieheni, mutta eräänä päivänä se mies ilmoitti vaimolleen, että on löytynyt nuorempi ja terveempi. Sairaanhoitajan mukaan tämä ei suinkaan ollut tavatonta.

Toinen takaisku tuli, kun mies menehtyi äkillisesti sydänkohtaukseen vuonna 2012.

– Hyvä liitto kantaa vielä sen päätyttyäkin, sanoo Kaisa ja näyttää minulle ison puskan puolison parikymmentävuotta sitten antamia ruusuja, joita vaimo on huolellisesti vuosien saatossa varjellut. Ohuen ohut hiuslakka on kuulemma avainasemassa kuivattujen ruusujen säilyttäjänä.

Miten selvitä?

Mitäs muita vaihtoehtoja oli kuin selvitä, vastaa Kaisaa kysymykseeni. Se oli vaan pakko. Vammautuminen oli tietysti sokki, mutta pikkuhiljaa eteenpäin.

–  Vamman takia työuraa jäi tekemättä 19 vuotta ja näkyyhän se, nyt kun vanhuuseläke tuli ajankohtaiseksi, Kaisa toteaa, mutta Lapin akan sisulla mentiin.  Musta huumori apuna.

Eteenpäin elämään

Näkövammaisten liitosta saatu oppi työntekijän roolissa muuttui nyt asiakkaan rooliksi. Kaisa korostaakin vertaisuuden merkitystä vammautumisen jälkeen. Kaisa kokosi entisistä potilastovereistaan vertaisryhmän, jossa toimi vetäjänä. Se toimi aikansa.

– Vieläkin on muutama, joiden kanssa ollaan yhteydessä.  Yhdessä totesimme, vammautumisen olevan asia, jota saatetaan alkaa päihteillä turruttaa. Ei se ole mikään ihme olisi, mutta ei se kannata, sanoo Kaisa topakasti.

Kaisa kannustaa myös hankkimaan kaikki avut ja apuvälineet, mitä saatavissa on.

– Ajokortti meni siinä rytäkässä, mutta invatakseja on, hän sanoo. Kodin pitää olla myös mahdollisimman esteetön ja avustajatunteja tulee hakea riittävä määrä. Pitää myös olla aktiivinen ja keksiä tekemistä.

Uudessa kodissa

Kaisa on äskettäin muuttanut uuteen lähiöön. Edellisessä hän teki paikallisessa seurakunnassa vapaaehtoistyötä. Suunnitelmissa on uuteen seurakuntaan tutustuminen. Haastattelupäivänä Kaisan koti oli tulvillaan leivonnaisia, kahvilanpitäjän geenit ovat siis edelleen toimivia.

– Minulle tulee sellaisia emännyyskohtauksia, hän nauraa. Nyt on tekeillä kaikenlaista eräisiin myyjäisiin. Avustaja tekee ne osat, joihin Kaisa ei enää pysty, mutta itselle tärkeää leivontaa ja kokkausta ei ole tarvinnut onneksi lopettaa.

Kaisalla on ihan ihmeellinen kyky löytää uusia ihmisiä. Nykyisessä talossa pamahti vahingossa palohälytin päälle, vaikka vaaraa ei ollut. Naapurilla oli vieras, joka ryntäsi paikalle ja jäi kahville. Keskustelu soljui niin mukavasti, että vieras kysyi voiko tulla vastakin.

Meidän keskustelumme keskeytti minua hakemaan tullut invataksi. Juttua olisi kyllä riittänyt. Sain haastattelusta muistoksi Kaisalta pienen enkelikorun, jonka kiinnitin rollaattoriini koriin heijastimista tehtyjen kasvojen nenäksi.

Kiitos Kaisa päivästä ja onnea uudessa kodissa!

Haastattelija: Pirkko Justander, EMPPA-työntekijä